Sisäinen vastarinta

Puhuminen on helpompaa kuin tekeminen. Suunnitteleminen se vasta helppoa onkin. Mutta annas olla, kun pitäisi ryhtyä töihin, niin jokin kumma sisäinen vastarinta panee hanttiin. Enpä uskonut näkeväni päivää, jolloin pitää sanoa, että itseluottamus puuttuu. Olen epävarma osaanko ja onko järkeä aloittaa. Alan ymmärtää sitä, kun kirjailijat sanovat, että kirjoittaminen kysyy enemmän takapuolta kuin päätä. Miksi kummassa vatuloida ja pähkäillä? Eikö sitä vain voi tarttua haasteeseen ja kokeilla, miten sujuu? Eihän ”runners high” tule kuin juosten, kai se tekemisen flow’kin voi tulla vain tehden.

Tässä siis ponnistelen tällä kertaa, sammakkoparka. Hypätä pitäisi, mutta varpaissa on liimaa, jonka olen sinne itse laittanut.

Read Full Post »

Rakkauskertomus

Luulin että tämä rakkauskertomus

päättyi kun sinä kuolit

paljon muutakin luulin

kunnes kuulin

miten sydämessäni yhä kutsuit minua

Read Full Post »

Oma tila

Olen alkanut kaivata omaa tilaa. Vaikka minulla on aikaa olla yksin ja talossa on tilaa, kaipaan tilaa, jonka olen itse suunnitellut itselleni. Oma tila edustaa miulle mahdollisuutta ajatella ilman sidoksia. Irrottautumista kaikista rutiineista.
Talo jossa asun, on appivanhempien rakentama. Se on sisustettu sukulaisten vanhoin huonekaluin, vain sohvat olemme ostaneet itse. Puutarhan on suunnitellut joku joskus yli 40 vuotta sitten. Tosin suunnitelma on vuosien saatossa muokkautunut, minunkin kädenjäljilläni.
Kesämökki on vanhempien rakentama. Siellä kaikki on niin kuin he ovat hyväksi havainneet.
Kummassakin paikassa omin tilani on ulkona; terassilla tai kasvihuoneessa. Terassilla on valtaosan vuodesta liian kylmää, kasvihuoneessa taas ei ole tarpeeksi tilaa. Ainakaan silloin, kun siellä tarkenisi, koska silloin siellä ovat myös kasvit.
Uuden piharakennuksen rakentaminen ei riitä täyttämään tarpeitani. Vaihtoehtoina ovat siis talon muokkaaminen sisältä tai kokonaan uuden paikan rakentaminen. Ehkä uusi kesämökki? Tahtoisin tuvan, jonne luontevasti kuuluvat niin puukko ja puupalikat kuin kankaat ja akryyliväritkin. Jossa voin piirtää, kaivertaa, kirjoittaa ja lukea. Leipoa, kuunnella tuulta tai musiikkia ja istua ehkä iltaa ystävien ja viinin kera. Tarvitsen ateljeen!

Read Full Post »

Ihmetys

Takana on suuri suru. Edessä ei vielä mitään. Mutta olen kuitenkin jo astumassa pois tästä, missä nyt ihmettelen. Kuvailen sitä vaikka näin:

 

Sydän tuntuu yhtä aikaa
ontolta ja haljenneelta
sen puolikkaissa virtaa
vieras veri

ravistan päätäni
kuin koira punkkeja
ihmeissään onko siellä joku

Read Full Post »

Kylvö. Ensimmäinen sana.

Ensimmäinen sana on pantu purkkiin. Mitä tästä mahtaa kasvaa, en vielä tiedä. Kenties tästä tulee blogi, josta sanoja tulvii omaksi ja muiden iloksi. Kenties tämä kylvö kasvaa vahvaksi ja jaksaa kantaa isot ja pienet murheet. Tartun kynään, sommittelen sen tueksi tälle pikku siemenelle. Kostutan mullan ja henkäilen hiilidioksidia. Kasva, kylvö.

 

 

 

Read Full Post »