Sisäinen vastarinta

Puhuminen on helpompaa kuin tekeminen. Suunnitteleminen se vasta helppoa onkin. Mutta annas olla, kun pitäisi ryhtyä töihin, niin jokin kumma sisäinen vastarinta panee hanttiin. Enpä uskonut näkeväni päivää, jolloin pitää sanoa, että itseluottamus puuttuu. Olen epävarma osaanko ja onko järkeä aloittaa. Alan ymmärtää sitä, kun kirjailijat sanovat, että kirjoittaminen kysyy enemmän takapuolta kuin päätä. Miksi kummassa vatuloida ja pähkäillä? Eikö sitä vain voi tarttua haasteeseen ja kokeilla, miten sujuu? Eihän ”runners high” tule kuin juosten, kai se tekemisen flow’kin voi tulla vain tehden.

Tässä siis ponnistelen tällä kertaa, sammakkoparka. Hypätä pitäisi, mutta varpaissa on liimaa, jonka olen sinne itse laittanut.

Read Full Post »

Uuden vuoden tehtävä

En välitä antaa uudenvuoden lupauksia, sillä olen huomannut, että ne eivät useimmiten perustu harkintaan, vaan toivoon. Pelkän toivon varassa niiden toteuttaminen kuitenkin jää puolitiehen. Mutta viime vuosina olen antanut itselleni tehtäviä. Joskus saan ne tehdyksi, joskus en, mutta ainakin olen voinut tuntea yrittäneeni.
Viime vuoden tehtävänä oli tutustua omaan elämääni logoterapeuttisen elämäkertakurssin avulla, ja se vasta oli jotakin! En osannut kuvitellakaan, millaisen muutoksen se elämääni toisi.
Alkaneelle vuodelle olen miettinyt vähän pienemmän tehtävän, mutta yhtä kaikki haasteellisen. Haluan opetella mielikuvien hyödyntämistä asioiden käsittelyssä, visualisointia. Siitä puhutaan usein, ja kerrotaan, miten pätevä väline se on asioiden käsittelyyn. Minä en ole sitä koskaan oppinut. Minulla on vilkas mielikuvitus ja monen mielestä olen ns. luova ihminen, kun maalaan, piirrän, kirjoitan ja sommittelen ideoitani käsitöiksi. Kaikesta huolimatta visualisointi on ollut minulle mahdotonta muuten kuin konkreettisessa mielessä, esimerkiksi käsitöitä ideoidessani.
Elämässä on kuitenkin tapahtunut asioita, joista haluan päästää irti, ja sitä varten haluan oppia visualisoimaan. Miten kerään nämä asiat pussiin ja heitän pussin meren pohjaan. Tai kohtaan asiat yksi kerrallaan ja irrotan langat, jotka sitovat minut niihin. Saapa nähdä, onko mieleni vuoden kuluttua edes yhtä kipeää kohtaa kevyempi!

Read Full Post »