Virta

Syysaamu sivelee pihamaata
tuuli huokaisee hiuksiin.
Isän kädet täynnä lämpöä
mutta silmissä
unohduksen valo

varis lepattaa koivusta koivuun
ikävä virtaa
loputtomasti

Read Full Post »

Muistikuvien hakua

Olen viime aikoina aktiivisesti muistellut lapsuuttani. Merkillistä havaita, millaiset asiat mielen pintaan ensimmäisenä nousevat. Miksi juuri nämä muistot? Miksi juuri nämä ihmiset?
Omissa muistoissani ympärillä on pajon tilaa. Rakkaimmat muistoni liittyvät paikkoihin, joissa aurinko paistaa ja joissa saan olla ihan rauhassa. Yksin. Kaikki muut ihmiset ovat jossain taustalla. Onko kyse ihmisen pohjimmaisesta itsekkyydestä vai todellisuudesta, jossa olen kokenut olevani irralla muista? Miten jälkikäteen voisi tietää, mikä on totta? Luulen kokeneeni tilanteet turvallisiksi, mutta onko turvallisuuden tunne lisätty muistoihin jälkeenpäin, vai kuuluuko se niihin oikeasti?
Muistikuva ei ole sama kuin totuus. Ällistyttävästi se voi olla totuuden karkea irvikuva, vaikka luulee tietävänsä mitä tapahtui. En ihmettele, kun tiededokumentit näyttävät, miten vaikea silminnäkijöiden on jälkikäteen todistaa oikein tai tunnistaa syyllisiä. Niin subjektiivisia ovat kokemukset siitä, mitä tapahtui. Vaikka tapahtumien kulku olisikin yksiselitteinen, niin reunaehdot eivät ole. Paistoiko aurinko, oltiinko pihalla vai metsässä, ketä kaikkia paikalla oli, miltä minusta tuntui, miksi niin tapahtui? Onko siis uskottava, että totta on vain käsillä oleva hetki?

Read Full Post »