Läsnäolosta

Tämä vuosi 2014 on alkanut merkillisesti. Isä ja puoliso, molemmat edesmenneitä, ovat olleet kummallisen läsnä. Kun kävelen koiran kanssa metsässä – lunta on niin vähän, että se on hiihtäjiä kiusaamatta mahdollista – tuntuu kuin kuulisin heidän äänensä. Elävät muistikuvat tuovat mieleeni välähdyksiä parhaista mahdollisista hetkistä, vaikka välillä myös viiltävän kaipuun ja ikävän. Kyyneleet nousevat helpommin kuin aikaisemmin, mutta lempeämmällä tavalla. On kuin olisin joutunut outojen aaltojen keinutettavaksi. Yritän ottaa avoimin mielin vastaan niin tunteet kuin mielikuvatkin. Ehkä tälläkin herkistymisellä on tarkoituksensa.

Read Full Post »